Bagliori tarkoittaa hohteita tai lyhyitä valonvälähdyksiä. Sana on runollinen ja monikollinen muoto sanasta bagliore, ja se kuvaa hetkellisiä, kauniilta näyttäviä välähdyksiä.
Kappaleessa Annalisa laulaa: “Sono bagliori, non è oro” eli “ne ovat vain hohteita, eivät kultaa”. Hän käyttää sanaa kuvaannollisesti puhuessaan kauniilta vaikuttavista asioista tai lupauksista, jotka eivät kuitenkaan ole todellista arvoa.
Annalisa laulaa ihmisestä, joka valvoo, vapisee ja yrittää kertoa totuuden, vaikka sanat eivät aina riitä. Hän kysyy: ”La vuoi la verità?” [Haluatko totuuden?] ja vastaa heti epäillen, mikä totuus pitäisi antaa: suora vai ”poettisempi” versio. Kertosäkeen ”Sinceramente quando, quando, quando, quando piango” [Rehellisesti, kun itken] tekee itkusta jotain, mitä hän ei enää halua piilottaa. Samalla hän sanoo, ettei haaveile itsensä vahingoittamisesta tai kuolemasta. Näin raju ilmaus tekee selväksi, että olo on todella paha, mutta hän pitää kiinni elämästä.
Kappaleessa edetään jatkuvasti eteenpäin ja taaksepäin: ”Sto facendo un passo avanti e uno indietro” [Otan yhden askeleen eteenpäin ja yhden taaksepäin]. Ilmaus ”di nuovo sotto un treno” tarkoittaa kirjaimellisesti junan alle joutumista, mutta tässä se on italialainen kielikuva musertavasta iskusta tai täydellisestä romahduksesta. Toisen ihmisen läsnäolo ei tunnu kevyeltä: hän sammuttaa savukkeita siniselle sametille, antaa laulajan vajota ja ilmestyy sitten taas lähelle. Silti lopussa jäljelle jää ehkä vain viesti, jossa on kaksi sanaa: ”Sinceramente tua” [Vilpittömästi sinun]. Se on kaunis, hieman surullinen päätös, koska kokonainen tunne joutuu mahtumaan hyvin lyhyeen viestiin.