Abat-jour tarkoittaa lampunvarjostinta. Se on kiinnostava ranskan sana, koska se esiintyy laulussa yllättävässä ja hieman humoristisessa yhteydessä: rakkaus saa ihmiset sekä sammuttamaan että rikkomaan lampunvarjostimia.
Christophe Maén ja Amadou & Mariamin « L’amour » on lämminhenkinen ja hieman ilkikurinen ylistys rakkaudelle. Sanoituksissa rakkaus saa ihmiset unelmoimaan, punastumaan, valehtelemaan, itkemään ja hymyilemään: « Ça fait rêver les gens, l’amour » [Rakkaus saa ihmiset unelmoimaan]. Se antaa myös siivet ja saa ihmisen suorastaan leijumaan. Ilmaus « ça fait le vide autour » tarkoittaa tässä, että muu maailma jää taka-alalle, kun rakastunut keskittyy vain toiseen ihmiseen. Kertosäkeen « âmes sœurs » [sielunkumppanit] kuvaa kahta ihmistä, jotka kokevat kuuluvansa yhteen. Lyhyt ja varma toteamus « On est deux, mon amour » [Meitä on kaksi, rakkaani] tekee tunnelmasta läheisen.
Kappale ei silti väitä rakkauden olevan aina helppoa. « Ça abîme des gens, l’amour » [Rakkaus satuttaa ihmisiä] ja « ça rend aveugle » [se tekee sokeaksi] muistuttavat, että rakastuminen voi hämärtää järkeä. Lopussa rakkaus näkyy konkreettisina, vähän hassuina tekoina: se saa matkustamaan kilometrejä, sammuttamaan lampun, polttamaan savukkeen, hoikistumaan, rikkomaan lampunvarjostimia ja jopa lopettamaan tupakoinnin. Toistuva « L’amour, l’amour, l’amour » [Rakkaus, rakkaus, rakkaus] kuulostaa siltä kuin koko maailma pyörisi yhden sanan ympärillä, ja laulun päätös « Tout va bien, mon amour » [Kaikki on hyvin, rakkaani] pitää kiinni onnellisesta, kahden ihmisen hetkestä.