Guślarz on harvinainen ja runollinen puolalainen sana henkilölle, joka johtaa maagisia rituaaleja ja kutsuu henkiä. Kappaleessa se liittyy Dziady-teokseen ja vanhoihin slaavilaisiin uskomuksiin, joten sana tuo mieleen salaperäisen maailman, jossa käsitellään aaveita, loitsuja ja yliluonnollisia voimia.
LemONin puolalainen Sowa vie yön keskelle, jossa joku vartioi pimeyttä, pelkoa ja outoja voimia. Heti alussa kuuluu ajatus: „Ktoś musi pilnować nocy” [jonkun täytyy vartioida yötä]. Suolaa sirotellaan maahan ja sen ympärille tehdään ympyrä, aivan kuin sillä yritettäisiin pitää hirviöt loitolla. Samaan aikaan toinen silittää hiuksia ja kuuntelee hiljaisuutta niin tarkasti, että suonissa kuuluva veren kohina muuttuu osaksi yötä. Ränneissä virtaava vesi ei välitä ajasta tai sateen tahdista, ja ihminen sulkee silmänsä siltä, että iho alkaa ratketa saumoistaan. Kuvat ovat yhtä aikaa unenomaisia ja hieman levottomia, ja juuri siksi pöllön huhuilu tuntuu tässä seurassa epäilyttävän tärkeältä.
Sanoituksissa kulkevat rinnakkain usko, tietämättömyys ja vanhat rituaalit. „Sowę przybito do drzwi” [pöllö naulattiin oveen] on suora ja erikoinen kuva, kun taas Dziady, wołchw, gusła ja guślarz viittaavat puolalaisissa sanoissa vanhoihin vainaja- ja kansanuskon rituaaleihin, tietäjään sekä taikuuteen. Laulussa ihmiset uskovat olentoihin, yrttinaiset huolehtivat ihmisistä ja kylät pelkäävät perheidensä puolesta, mutta kaiken keskellä kaikuu myös arvio: „Bzdura i niezrozumienie” [hölynpölyä ja ymmärtämättömyyttä]. Lopussa todellisuus alkaa liukua uneen: „Hipnagogi przy świadomym śnie” [unenkaltaiset näyt valveunen rajalla]. Sowa ei selitä näitä näkyjä puhki, vaan antaa niiden jäädä pimeään, jossa veri suhisee, sade virtaa ja joku sanoo: „Zatęsknisz za mną pewnego dnia” [jonain päivänä ikävöit minua].