Funambule tarkoittaa kirjaimellisesti nuorallatanssijaa eli henkilöä, joka tasapainoilee nuoralla. Laulussa ilmaus « En funambule, je pense à toi » kuvaa vertauskuvallisesti horjuvaa ja epävarmaa tunnetilaa, jossa kertoja yrittää pysyä tasapainossa ikävän keskellä.
Sana on runollinen ja melko harvinainen, joten se jää hyvin mieleen.
Louanen On Était Beau kertoo ihmisestä, joka ajattelee entistä rakastaan kaikkialla: jalkakäytävillä, bulevardeilla, pimeässä yössä ja katulamppujen alla. Toistuva lause "Je pense à toi" [ajattelen sinua] tekee kaipauksesta melkein tauotonta. Aiemmin he olivat kauniita yhdessä ja hymyilivät joskus ilman mitään syytä, mutta samalla "On accélérait sans freins" [kiihdytimme ilman jarruja]. Suhde meni siis kovaa eteenpäin ilman pysähtymistä. Kertosäkeen terävä ajatus on "On s’aimait trop / Pour s’aimer bien" [rakastimme toisiamme liikaa voidaksemme rakastaa toisiamme hyvin]. Liikaa rakkautta ei tässä tarkoita onnellista loppua, vaan suhdetta, joka muuttui liian voimakkaaksi ja vaikeaksi.
Sanoittaja ei pääse muistosta irti edes herätessään, väsyneenä tai liikenteen ja ihmisten keskellä. Hän sanoo olevansa "En funambule" [nuorallatanssijana], siis horjuvansa tasapainon rajalla, ja myöntää suoraan: "J’suis ridicule" [olen naurettava]. Myöhemmin hän kertoo olevansa melkein pakkomielteinen, hengästyneensä ja olevansa "Au bord du gouffre" [kuilun reunalla]. Sana "cafard" tarkoittaa tässä alakuloa tai synkkää mielialaa, ei kirjaimellisesti torakkaa. Kappaleessa onkin kiinnostava ristiriita: muistikuva sanoo "On était beau" [olimme kauniita], mutta nykyhetki on sumuinen, uuvuttava ja täynnä samaa ihmistä koskevia ajatuksia.