Sultanım tarkoittaa 'sulttaanini'. Se on kunnioittava ja rakastava puhuttelusana, joka viittaa hallitsijaan tai korkea-arvoiseen henkilöön, mutta tässä yhteydessä se on osoitettu rakastetulle.
Sanalla on historiallinen ja kulttuurinen painoarvo, ja se tekee laulun rakkaudentunnustuksesta erityisen voimakkaan ja dramaattisen. Se ei ole arkinen sana, mikä tekee siitä mieleenpainuvan ja kutsuvan oppimaan lisää laulun syvemmästä merkityksestä.
”Sultanım” on antaumuksellinen rakkauslaulu, jossa puhuja saapuu rakastettunsa luo muuttuneena ihmisenä. Hän haluaa nähdä tämän ”can yakan gözlerini” [sielua polttavat silmät] ja kukoistaa tämän sanojen voimasta: ”Abu hayat sözlerinle / gül olup yeşermeye geldim” [elämän veden kaltaisilla sanoillasi tulin puhkeamaan ruusuna]. Ab-ı hayat tarkoittaa elämän vettä, eli jotakin, joka antaa uutta elämää. Puhuja kutsuu itseään vajavaiseksi ja sanoo tulleensa täydellistymään toisen luona. Hän vertaa itseään rakastuneeseen satakieleen, joka laskeutuu ruusunoksalle. Aika suurieleistä, kyllä, mutta juuri siksi teksti tuntuu niin vilpittömältä.
Kertosäkeessä rakkaus muuttuu lähes uhraukseksi: ”Canımdan başka servetim yokken / canımdan geçmeye geldim” [kun minulla ei ole muuta rikkautta kuin henkeni, tulin luopumaan hengestäni]. Can voi tarkoittaa sielua, henkeä tai omaa elämää, joten lause ei puhu rahasta vaan siitä, että puhuja antaa itsensä kokonaan. Hän pyytää: ”Kabul et n’olur sultanım” [hyväksy minut, ole kiltti, sulttaani-rakkaani]. Toisessa säkeistössä hän muuttuu kivestä, maasta ja vuorista mereksi, löytää itsensä rakkauden kautta ja siirtyy valheiden houkutuksesta kohti totuutta. Lopuksi hän sanoo olleensa kuin elävä kuollut ja tulleensa syntymään uudelleen rakastettunsa sydämessä. Rakkaus ei tässä ole rauhallinen sivujuonne, vaan tuli, johon hän haluaa astua: ”Aşkınla yanmaya geldim” [tulin palamaan rakkautesi kanssa].