Je Ne Parle Pas Français Lyrics in Finnish by Namika
Körpersprache tarkoittaa kehonkieltä eli viestintää eleillä, ilmeillä ja liikkeillä ilman sanoja. Laulussa se on erityisen tärkeää, koska kertoja ei ymmärrä toisen puhetta, mutta he löytävät silti yhteyden kehonkielen avulla.
Namikan ”Je Ne Parle Pas Français” alkaa hauskasta eksymisestä: kertoja seisoo pienen matkalaukkunsa kanssa Pariisin Champs-Élysées’llä, eikä tiedä, minne on menossa. Tuntematon mies kysyy ranskaksi: ”Salut, qu’est-ce que vous cherchez?” [”Hei, mitä etsit?”]. Kertoja ei ymmärrä vastausta eikä osaa ranskaa, mutta toinen jatkaa puhumista. Tilanne muuttuu nopeasti kiinnostavaksi: kertoja piirtää kynällä kaksi kahvikuppia tämän käteen, ja yhteys syntyy ilman yhteistä kieltä. Kertosäkeen ”Je ne parle pas français” [”En puhu ranskaa”] jälkeen tulee suloinen pyyntö: ”Aber bitte red’ weiter” [”Mutta puhu silti”]. Ranskalainen puhe kuulostaa hyvältä, vaikka sen merkitys jää hämäräksi.
Laulussa huomio kiinnittyy pieniin yksityiskohtiin: pitkiin villeihin hiuksiin, kasvojen arpeen ja farkkujen pölyyn, jossa on kertojan mielestä esprit, eli tyyliä ja henkeä. He jakavat tupakan, kertovat asioita eleillä ja yrittävät ymmärtää toisiaan sanojen välistä. Illan saapuessa aurinko painuu talojen taakse ja laivat kulkevat ohi. Ympärillä tuhannet ihmiset puhuvat, mutta näillä kahdella on oma kielensä. Hauskaa on juuri se, ettei heidän tarvitse ymmärtää joka sanaa: hetki pysähtyy, ja vieraan puheesta tulee musiikkia.
