Landaus tarkoittaa lastenvaunuja. Sana on kiinnostava ja hieman harvinainen, sillä se tulee alun perin samannimisistä vaunumalleista ja esiintyy nykyään lähinnä kirjallisessa tai laulujen kielessä.
Kappaleessa Pariisin Seine-joen varrella kulkevat pariskunnat työntävät lastenvaunuja, mikä luo lämpimän ja arkisen kuvan uudesta elämästä ja rakkaudesta.
Patrick Bruelin ”Encore Une Fois” kertoo rakkaudesta, joka alkaa uudelleen, vaikka edelliset suhteet ovat jättäneet jälkensä. Heti alussa puhuja myöntää, että kun rakkaus kaatuu maahan, luulee kuolevansa, mutta selviää silti. Hän heittää tilanteeseen kuivaa huumoria: ”Vu que mon cœur a déjà servi” [koska sydämeni on jo ollut käytössä]. Sydän ei siis ole uusi eikä naarmuton, mutta siitä huolimatta hän rakastaa toista ”comme si t’étais la première” [kuin olisit ensimmäinen]. Ajatus on yhtä aikaa romanttinen ja vähän hupsu: kokemukset ovat opettaneet, mutta uusi rakkaus saa ihmisen heittäytymään silti.
Kertosäkeen ”Encore une fois, encore plus fort” [vielä kerran, vielä voimakkaammin] lupaus voittaa aiemman päätöksen olla rakastamatta enää koskaan. Rakkaus tuntuu heidän mielestään suuremmalta kuin heidän omat päätöksensä: ”C’est plus fort que toi et moi” [se on vahvempaa kuin sinä ja minä]. Toisessa säkeistössä pari kävelee Seinen varrella Pariisissa, näkee lastenvaunuja työntäviä pareja ja kulkee rauhassa eteenpäin. Ulospäin he eivät ole enää samoja kuin ennen, mutta sisällä he tuntevat olevansa yhä teinejä. ”On verra bien où le vent nous mène” [nähdään, minne tuuli meidät vie] jättää tulevaisuuden avoimeksi. Tärkeää on juuri tämä hetki, toisen selän silittäminen ja rohkeus yrittää vielä kerran.