Mannenhart on yhdyssana, joka tarkoittaa kirjaimellisesti ”miehen sydäntä”. Laulussa se kuvaa miehen herkkää sisintä: ulospäin hän vaikuttaa kovalta kuin kivi, mutta pinnan alla hän voi tuntea kipua ja kaivata ymmärrystä.
Sana on kiinnostava ja mieleenpainuva, koska se yhdistää maskuliinisuuden ja haavoittuvuuden samaan kuvaan.
Mannenharten tarkoittaa ”miesten sydämiä”. BLØF ja Nielson laulavat miehestä, joka vaikuttaa ulospäin sulkeutuneelta, vaikka hänen päässään ja sydämessään tapahtuu paljon. Hän myöntää suoraan, että hiljaisuus ei tarkoita välinpitämättömyyttä: “Als ik zwijg, wil ik zoveel zeggen” [Kun olen hiljaa, haluan sanoa niin paljon]. Hän kuuntelee kyllä, mutta ei aina osaa näyttää sitä. Joskus hän unohtaa antaa kohteliaisuuden tai menettää huomionsa juuri silloin, kun toinen puhuu. Siksi tunnustus “Terwijl je de liefste bent!” [Vaikka sinä olet kaikkein rakkain!] kuulostaa yhtä aikaa hellyttävältä ja hieman huvittavan rehelliseltä.
Kertosäkeessä ulkokuori saa vahvan kuvan: “Van buiten lijk ik hard” [Ulkoa näytän kovalta], mutta sisällä ei olekaan pelkkää kiveä. Hän pyytää toista katsomaan pinnan läpi: “Prik er eens doorheen” [Pistä siitä läpi] ja anna tunteen sattua hänen “mannenhart”-sydämessään. Lopussa hän sanoo olevansa yhtä aikaa “een jochie en een vent” [pikkupoika ja mies]. Se tekee laulusta lämpimän kuvauksen keskeneräisestä aikuisesta: puhuminen ei aina onnistu, kuunteleminen herpaantuu, mutta kovan kuoren alla on ihminen, joka haluaa tulla nähdyksi oikein.