Waanideeën tarkoittaa harhakuvitelmia tai harhaluuloja, ja sana on monikkomuoto sanasta waanidee.
Kappaleessa laulaja pyytää toista syleilemään myös hänen waanideeën-ajatuksiaan, eli hyväksymään hänet kaikkine epärealistisine uskomuksineen ja mielikuvituksineen. Sana on runollinen ja hieman yllättävä, koska rakkauden yhteydessä puhutaan yleensä kauniimmista asioista.
Bløfin ”Omarm” on hollanninkielinen pyyntö läheisyydestä silloin, kun järki ei oikein pysy mukana. Kertoja sanoo, ettei kauas lähteminen liity oikeastaan etäisyyteen eikä syvälle meneminen ajatteluun, vaan aikaan ja tahtoon. Hän ei tiedä, miksi haluaa lähteä, mutta tunne on sitkeä ja selvä: ”Dus hier sta ik met een uitgestoken hand” [”Joten tässä seison ojennettu käsi”]. Se on hieno kuva ihmisestä, joka ei osaa selittää itseään, mutta pyytää toista silti mukaan.
Kertosäkeen ”Lief, ga dan mee en omarm me” [”Rakas, tule sitten mukaan ja halaa minua”] ei kuitenkaan pyydä matkakohdetta. Päinvastoin: ”En breng me nergens heen” [”Älä vie minua mihinkään”]. Halin pitäisi ottaa vastaan koko ihminen, myös ”m’n waanideeën” [”harhakuvitelmani”], menneisyys ja ”m’n zeven zeeën” [”seitsemän merta”], eli kaikki seikkailut ja etäisyydet, joita kertoja kantaa mukanaan. Lopussa jopa suorana pysyminen riippuu tuulesta, ei painovoimasta. Tykkään siitä, miten laulu tekee suurista asioista vähän kummallisia ja hyvin konkreettisia: joskus tarvitaan vain ojennettu käsi ja pyyntö, että toinen halaa, vaikka kumpikaan ei tiedä, minne ollaan menossa.