Umbrandet on runollinen ja melko harvinainen sana, joka tarkoittaa kirjaimellisesti aaltojen ympäröimää tai saartamaa. Laulussa nykyhetki ympäröi kertojaa kuin meri: „So ganz umbrandet mich das Jetzt, dies’ Meer“, eli nykyhetki lainehtii hänen ympärillään ja hänen unelmansa virtaavat siihen.
Dota Kehrin ja Clueson ”Sonett In Dur” on rakkauslaulu, jossa nykyhetki peittää alleen kaiken muun. Kertoja kysyy hiljaisina hetkinään: ”Was war das Leben, Liebster, du kamst / Und mir die Schatten von der Seele nahmst?” [Millaista elämä oli, rakkaani, ennen kuin tulit ja veit varjot sielultani?] Ennen tämän ihmisen löytymistä elämästä on jäljellä vain epämääräinen muisto. Nyt kertoja on kokonaan nykyhetken ympäröimä, kuin meressä, johon parhaat unet laskevat. Saksankielinen Liebster on hellä puhuttelu, suunnilleen ”rakkaani”.
Laulun kaunein ja samalla aika armoton ajatus on, että rakastettu on tehnyt menneisyydestä lähes tarpeettoman: ”Noch du warst, der Jahre buntes Kleid” [Kunnes sinä olit vuosien värikäs puku]. Ilman häntä jäljelle jäävät ”die weißen Winter und die Einsamkeit” [valkoiset talvet ja yksinäisyys]. Linnut lauloivat ennen suloisesti, mutta kertoja sanoo unohtaneensa sen. Ja jos rakas lähtee, talvi ei ole enää vuodenaika vaan pysyvä kohtalo: ”Niemals wieder wird es Frühling sein” [Koskaan ei tule enää kevättä]. Nimi ”Sonett In Dur” tarkoittaa ”sonetti duurissa”, mikä tekee tästä synkästä ajatuksesta kiinnostavan vastaparin: musiikillisesti duuri yhdistyy usein valoisaan sävyyn, vaikka sanat pelkäävät maailman muuttuvan talveksi.