S'acharner tarkoittaa 'ponnistella' tai 'sinniä', usein negatiivisessa mielessä, eli jatkaa jotain hellittämättä, vaikka se olisi turhaa tai vahingollista.
Indila käyttää tätä sanaa laulussa kysyen: "Pourquoi s'acharner? Tu recommences!" (Miksi sinnitellä? Aloitat uudelleen!). Se kuvaa tunnetta, jossa kipu tai kärsimys palaa yhä uudelleen, ja laulaja ihmettelee, miksi se jatkaa häneen tarttumista. Se on tunteikas ja syvällinen sana, joka antaa laululle dramaattisen sävyn.
Tämä ranskalaisen Indilan pophelmi alkaa suoraan tuskasta, jota hän kutsuu ristiriitaisesti nimellä "douce souffrance" (makea kärsimys). Kertoja vaeltaa yksin Pariisin metrossa ja tuntee itsensä täysin mitättömäksi ilman toista ihmistä. Hän jopa käyttää ranskalaista slangisanaa todetessaan olevansa "un peu paro" (vähän vainoharhainen, lyhenne sanasta paranoïaque). Elämä ilman kumppania tuntuu pelkältä kiiltävältä kulissilta vailla merkitystä, joten ainoa keino selvitä valtavasta surusta on tanssia vielä se aivan viimeinen tanssi.
Surun keskellä kappale räjähtää kuitenkin valtavaksi liikkeeksi: Indila laulaa ravistelevansa taivasta, tanssivansa tuulen ja sateen kanssa sekä hakevansa lohtua ripauksesta rakkautta ja hunajaa ("un brin de miel"). Hän juoksee Pariisin hälyn keskellä peloissaan kivun paluusta, mutta päättää silti antaa mennä ja lentää ("je m'envole"). Vaikka hän kuvailee maksaneensa kalliisti kaikki loukkaukset, hän muistuttaa sydämensä olevan valtava ja julistaa olevansa "une enfant du monde" (maailman lapsi). Se tekee synkästä aiheesta yllättävän voimakkaan ja vapauttavan purkauksen.